ensimmäinen vieras

on vastaanotettu suurella vieraanvaraisuudella. Syynä ehkä mustanpuhuvat (lue salmiakki, suklaa ja salmiakki) tuliaiset.

Viikonlopun matka suuntautui kohti tulivuori Arenalia ja Monteverden sademetsää. Perjantaina iloiset matkailijat heräsivät jo ennen viittä ja aloittivat mukavan 4 tunnin bussimatkan kohti La Fortunaa. Täpötäysi bussi oli kohtuullisen hikinen, mutta maisemat olivat upeat. Tytöt ehtivät hyvin päivittämään suomen juorut ja Thomas sai juttuseuraa paikallisesta tädistä, joka tarjoili meille myös eksoottisia hedelmiä.

La fortunassa meitä odotti hieno, uima-altaalla varustettu hostelli ja suomalaisen tyttöystävän omistava paikallinen matkaopas - gigolo. Varausta hostellissa ei tietysti löytynyt, 3;sta sähköpostista ja parista puhelusta huolimatta. Maas maan tavalla... huone kuitenkin löytyi ja uima-altaan testauksen jälkeen lähdimme siis kohti tulivuorta ja sademetsää oppaiden johdolla.

Retki osoittautui aivan loistavaksi, tulivuori näyttäytyi pilvien takaa, näimme mielettömästi lintuja ja eläimia, mm tukaaneja, jättiläisrotta, pesukarhu, ja isoja luonnonkalkkunoita. Retken kruunasi puolilaillinen kylpeminen kuumissa luonnon lähteissä. Allakirjoittanut teki myös erittäin jännittävän sukellusretken james bond hengessä putouksen alla olevaan luolaan. Ohjelmaan olisi kuulunut vielä discoilua Arenal discossa, jonka tanssilattialta kuulemma näkee laavapurkaukset, mutta retkue päätti siirtyä yöpuulle täytettyään mahansa mexicolaiselal ruualla.


Turistit


Paikallinen "pesukarhu"


Aidan yli kuumiin lähteisiin


Chill

La-aamun pyhitimme uima-altaalle ja iltapäivällä suuntasimme jeep-boat-jeep kyydillä kohti Monteverdeä. Monteverde on pieni kylä keskellä erittäin vaikeakulkuista maastoa ja sademetsää. Lake Arenal tarjosi hienot maisemat, samoin 40 km automatka, joka kesti melkein 2 tuntia. Rynkytys oli hirvittävää, mutta mielettömät maisemat korvasivat melkein ärsyttävien, koko maailman omistavien jenkkituristien natinat.

Sunnuntaina suuntasimme pienien säätöjen jälkeen riippusilta sademetsäkierrokselle. Näkymät n. 50m korkuisilta riippusilloita olivat mahtavat, mutta varsinkin ensimmäinen silta sai hymyt hyytymään reippaiden matkailijoiden naamoilta. Paikallinen sademetsä oli edellistä rehevämpää, mutta eläimiä näimme aiempaa vähemmän. Syynä ehkä oppaan puute, tai erilainen sademetsä tyyppi. Täällä tulisi kyllä äitiä ikävä, jos metsässä pitäisi liikkua valmiiksi tehtyjen polkujen ulkopuolella. Monteverdessä näimme vihdoin luonnossa kasvavia Orkideoja. Costa Ricassa niitä kasvaa kuulemma eniten maailmassa. La fortunan oppaan mukaan jossain puissa jopa yli 80 lajiketta. Monteverdessä yövyimme Santa Elenan kylässä Pension Santa Elenassa, joka kyllä on kehumisen arvoinen paikka. Neuvot, avut ja ilmaiset, todella hyvät, kahvit nostattivat tunnelmaa.









Paluumatka sujui todella kuumissa ja pölyisissä merkeissä bussissa. Ilmastoinnnista ja asfalttiteistä voi vain täällä haaveilla. Asumattomia alueita riittää ja asutusta lähestyttäessä vastaan tulevat ensin tiellä palloilevat koirat, lehmät ja välillä myös siat. Kaikesta näkemästään mykistynyt vierailija ja isännät kotiutuivat väsyneinä, mutta onnellisina, pimeän laskeuduttua takaisin San Joseen.

- Katri + Ticos (= Mari & Thomas)

Ticos = hyväntuuliset, paikalliset asukkaat.

fotoalbumet - flickr

lite uppgradering i fotoalbumet. eftersom man måste betala om man vill ha mera än 3 album så gjorde vi en liten omorganisering. bilderna är nu indelade i tre olika album (sets): bilder från san josé, bilder från våra resor samt bilder som är tagna av andra.

fotoalbumen syns här eller till höger på flickr:s sida och de senaste bilderna borde vara som först. rekommenderar "view as slideshow" som finns till vänster då man öppnar ett set (album).

och nu borde också bilderna i bloggen vara rätt väg.

flickr fotolbum


siellä on.

Península de Nicoya

Jacosta jatkoimme matkaa "vesitaksilla" lahden yli Montezumaan. Vene oli myöhässä, tietenkin, eikä se edes lähtenyt Jacosta, niinkuin esite lupasi, mutta mahtavat maisemat ja auringonpaiste korvasi aika paljon. Tosin merenkäynti oli sen verran rankkaa, että kaikki veneessä olleet oli kuin uitettuja koiria.

Montezuma on hippihenkinen kylä Peninsula de Nicoyan etelärannikolla. Se on turismin suhteen paljon kehittyneempi kuin muut kylät matkamme varrella, mutta on se toisaalta myös kivaa, että on varaa mistä valita. Yöpymispaikkamme oli Hotel Lys, aivan rannalla ja sitä piti jotkut italialaiset ihme hipit. Reggae soi aamusta iltaan. Montezumassa on valikoimaa kahviloiden, pikku kauppojen ja ravintoloiden suhteen. Hintataso on tosin myös vähän kalliimpi. Kivana pikku lisänä on paikalliset "torikauppiaat", jotka pystyttävät myyntipöydät kylän isoimmalle kadulle. He myyvät kaiken näköisiä käsitöitä, mutta meihin suurimman vaikutuksen teki erilaisista luonnonmateriaaleista (esim.puusta, simpukoista tai kalojen suomuista) paikan päällä valmistetut korut.

Montezuman kylän lähellä on kolme vesiputousta, joissa kylpeminen on varmaan jokaisen turistin haaveissa. Alimalle putoukselle on helppo, n 20 min kävely. Mutta siitä ylöspäin saakin jo käyttää kiipeilylahjoja ja unohtaa sen takaraivossa tykyttävän järjen äänen. Keskimmäinen putous "soveltuu" hyppäämiseen, pudotus on n 10 metriä. Thomas hyppäsi Marin vastusteluista huolimatta, asiasta keskustellaan edelleen. Mutta vesiputouksilla uiskentelu oli kyllä kaiken kaikkiaan virkistävää, ja muistutti kummasti, hmm Suomen kesää ja viileitä järviä.

Matkan ehkä odotetuin etappi oli Zopilotesin surffileiri Playa Hermosalla. Talo oli ihan hullun täynnä porukkaa, parhaimmillaan meitä oli yhteensä varmaan 20. Mutta mukavia ihmisiä, leirin pitäjien kavereita Itävallasta, vieraita Englannista, Saksasta, Sveitsistä, Norjasta, Kanadasta jne. Meille on tulossa aika kiireiset viikot täällä San Josessa, kun monet leiriläiset on tulossa meitä moikkaamaan. Mutta hauskaahan se on.

Surffaaminen oli edelleen hauskaa ja edelleen vaikeaa. Meressä oltiin joka aamu noin 7-9 ja joka iltapäivä 16-18. Välissä syötiin ja chillailtiin, päivisin on niin kuuma, ettei pysty tekemään mitään. Meren vesi oli osan ajasta aika ällöä, koska joka kesä täällä tapahtuu ilmiö nimeltä "red tide". Meri jotenkin puhdistaa itseään, ja paljon kaloja ja kasveja kuolee ja vesi haisee kummalliselta. Viikon lopulla tämän takia rannalla oli myös meduusoja, ja Mari sai jalkaan kunnon tällin. Red tide kestää suunnilleen viikon, harmi vaan että se oli just tämä viikko. No ensi kerralla on sitten parempaa vettä.

Viikon päätteeksi perjantaina oli Full Moon Party Santa Teresassa. Siellä sitten porukalla nautiskeltiin juhlallisesta ilmapiiristä, kuusta, halvoista juomista, kokosta ja karseasta musiikista. Ilta päättyi myöhään, mutta Marin oli kuitenkin seuraavana aamuna päästävä surffaamaan. Ei lauta paljon liikkunut kun neiti nukkui rannalla. Kotimatkassa parasta oli ilmastoitu bussi, sellaisesta ei oltu päästy nauttimaan pitkään aikaan. Ikävä tulee varmasti kaikkia kivoja ihmisiä leirillä, mutta meidän osalta on aika varmaa että palataan vielä leirille, koska siellä on, no vaan niin siistiä. Ja leiri muuttaa kesäkuussa rannalle, joten silloin sinne pitää ainakin päästä.


Mari ja riippumatot. Montezuma.


Vettä etsimässä. Montezuma.


Lähteellä.


Vesimies.


Madamé Ivy. Playa Hermosa.


Matkalla kotiin.


Matkareitti