Viikonlopun matka suuntautui kohti tulivuori Arenalia ja Monteverden sademetsää. Perjantaina iloiset matkailijat heräsivät jo ennen viittä ja aloittivat mukavan 4 tunnin bussimatkan kohti La Fortunaa. Täpötäysi bussi oli kohtuullisen hikinen, mutta maisemat olivat upeat. Tytöt ehtivät hyvin päivittämään suomen juorut ja Thomas sai juttuseuraa paikallisesta tädistä, joka tarjoili meille myös eksoottisia hedelmiä.
La fortunassa meitä odotti hieno, uima-altaalla varustettu hostelli ja suomalaisen tyttöystävän omistava paikallinen matkaopas - gigolo. Varausta hostellissa ei tietysti löytynyt, 3;sta sähköpostista ja parista puhelusta huolimatta. Maas maan tavalla... huone kuitenkin löytyi ja uima-altaan testauksen jälkeen lähdimme siis kohti tulivuorta ja sademetsää oppaiden johdolla.
Retki osoittautui aivan loistavaksi, tulivuori näyttäytyi pilvien takaa, näimme mielettömästi lintuja ja eläimia, mm tukaaneja, jättiläisrotta, pesukarhu, ja isoja luonnonkalkkunoita. Retken kruunasi puolilaillinen kylpeminen kuumissa luonnon lähteissä. Allakirjoittanut teki myös erittäin jännittävän sukellusretken james bond hengessä putouksen alla olevaan luolaan. Ohjelmaan olisi kuulunut vielä discoilua Arenal discossa, jonka tanssilattialta kuulemma näkee laavapurkaukset, mutta retkue päätti siirtyä yöpuulle täytettyään mahansa mexicolaiselal ruualla.
Turistit
Paikallinen "pesukarhu"
Aidan yli kuumiin lähteisiin
Chill
La-aamun pyhitimme uima-altaalle ja iltapäivällä suuntasimme jeep-boat-jeep kyydillä kohti Monteverdeä. Monteverde on pieni kylä keskellä erittäin vaikeakulkuista maastoa ja sademetsää. Lake Arenal tarjosi hienot maisemat, samoin 40 km automatka, joka kesti melkein 2 tuntia. Rynkytys oli hirvittävää, mutta mielettömät maisemat korvasivat melkein ärsyttävien, koko maailman omistavien jenkkituristien natinat.
Sunnuntaina suuntasimme pienien säätöjen jälkeen riippusilta sademetsäkierrokselle. Näkymät n. 50m korkuisilta riippusilloita olivat mahtavat, mutta varsinkin ensimmäinen silta sai hymyt hyytymään reippaiden matkailijoiden naamoilta. Paikallinen sademetsä oli edellistä rehevämpää, mutta eläimiä näimme aiempaa vähemmän. Syynä ehkä oppaan puute, tai erilainen sademetsä tyyppi. Täällä tulisi kyllä äitiä ikävä, jos metsässä pitäisi liikkua valmiiksi tehtyjen polkujen ulkopuolella. Monteverdessä näimme vihdoin luonnossa kasvavia Orkideoja. Costa Ricassa niitä kasvaa kuulemma eniten maailmassa. La fortunan oppaan mukaan jossain puissa jopa yli 80 lajiketta. Monteverdessä yövyimme Santa Elenan kylässä Pension Santa Elenassa, joka kyllä on kehumisen arvoinen paikka. Neuvot, avut ja ilmaiset, todella hyvät, kahvit nostattivat tunnelmaa.
Paluumatka sujui todella kuumissa ja pölyisissä merkeissä bussissa. Ilmastoinnnista ja asfalttiteistä voi vain täällä haaveilla. Asumattomia alueita riittää ja asutusta lähestyttäessä vastaan tulevat ensin tiellä palloilevat koirat, lehmät ja välillä myös siat. Kaikesta näkemästään mykistynyt vierailija ja isännät kotiutuivat väsyneinä, mutta onnellisina, pimeän laskeuduttua takaisin San Joseen.
- Katri + Ticos (= Mari & Thomas)
Ticos = hyväntuuliset, paikalliset asukkaat.
