Bussilla matkustaminen on Costa Ricassa erittäin halpaa, mutta myös hermoja raastavaa. Aikataulut, joita autot noudattavat ovat parhaillaankin viitteellisiä ja tiet pitkiä ja pölyisiä. Mutta onneksi matkan päässä odottaa yleensä jotain ainutlaatuista. Kun matkasimme San Josesta suolaiset seitsemän tuntia Uvitaan, meinasi usko perillepääsystä jo väliilä loppua. Mutta Uvitasta löysimme hiljaisen pienen kylänraitin, tyhjät paratiisirannat ja yhden hyvän Sodan. Soda Ranchito oli ravintomme päälähde Uvitassa olekelun ajan, hinnat oli halpoja ja palvelu mukavan kotoisaa. Aamuisin juotiin batidoja (hedelmistä, maidosta ja jäästä tehtyjä pirtelöitä, hinta noin yhden dollarin). Takapihalla juoksenteli kanoja....
Uvitan suurin turismin lähde on viereinen kansallispuisto, joka koostuu lähinnä rannoista ja riutoista. Tutustuimme yhden aamupäivän ajan puistoon snorklailemalla, näimme huisin isoja ja värikkäitä kaloja sekä erilaisia lintuja.
Kun yritimme lähteä Uvitasta Matapaloon totesimme että bussi ei tule. Otimme toisen jolloin tietenkin se ensimmäinen tuli. Säätämisen ja noin kahden ylimääräisen matkustukseen käytetyn tunnin jälkeen pääsimme Matapaloon. Matkaa oli siis ehkä 35km ja tunteja kului noin 4. Olimme varanneet cabinan mukavalta (lue juopolta) kanadan-ranskalaiselta sedältä . Varausta tehdessä minulla oli vaikeuksia ymmärtää herran puhetta, luulin että se johtuu huonosta kielitaidostani, mutta se johtuikin siitä että isäntä oli aina iltapäivisin tukevasti humalassa. Hän myös harjoitti puolipakolla "gourmet"-kokkausta vierailleen ja veloitti siitä jälkeenpäin hävyttömiä hintoja.
Matapalossa parasta oli rauhalline meiniki ja tyhjät hiekkarannat. Toisena iltana kävimme syömässä Bahari Beach Bungalowsin ravintolassa, ruoka oli erinomaista, pöydät koristetu eksoottisin kukin ja kynttilöin ja muutenkin romanttinen tunnelma. Harmi vaan, että meillä oli paikan hintatasoon nähden liian vähän rahaa mukana, ja rauhallisen illallisen keskeytti Thomaksen juoksulenkki meidän mökille hakemaan lisää rahaa.
Viimeisenä aamuna Matapalossa lähdimme ratsatusretkelle Claudian, melkein paikallisen oppaan kanssa. Hevoset täällä on säälittävän pienikokoisia, ja ratsastutyyli on kuin suoraan länkkäreissä. Mutta nämä hevoset oli hyvin hoidettuja ja kilttejä. Ensin ratsasteltiin muutama kilometri rantaa pitkin ja sitten mentiin joenuomaa pitkin metsän puolelle ihmettelemään eläimiä (laiskiaisia ja lintuja) sekä maistelemaan hedelmia (cashwew, carambola, agua de pipas eli nuorta kookospähkinää). Nähtiin myös delfiinejä hyppimässä merellä!
Nyt ollaan oltu yksi ilta Jacossa, aamulla lähdetään veneellä Montezumaan. Täällä olon päätarkoitus oli löytää Marille Surffilauta, ja löytyihän sellainen, brasilialainen kaunotar 7,0x19,1/4x2, 1/2, toivottavasti hyvä, ainakin oli halpa! Onnellisena odotellaan koekäyttöä!!!
Mutta kaiken kaikkiaan matkan päällä on mukavaa, vaikka suurimman osan ajasta odotellaankin bussia!!!
Playa Uvita
Nightlife in Punta Uvita
Snorklausta, Parque Nacional Marina Bellena
Los Pelicanes
Auringonlasku Matapalossa
Wacko ja Caiman + turistit
Bussia odotellessa (tänään vain 45min myöhässä, eli ajoissa)
