pura vida: Península de Nicoya

Jacosta jatkoimme matkaa "vesitaksilla" lahden yli Montezumaan. Vene oli myöhässä, tietenkin, eikä se edes lähtenyt Jacosta, niinkuin esite lupasi, mutta mahtavat maisemat ja auringonpaiste korvasi aika paljon. Tosin merenkäynti oli sen verran rankkaa, että kaikki veneessä olleet oli kuin uitettuja koiria.

Montezuma on hippihenkinen kylä Peninsula de Nicoyan etelärannikolla. Se on turismin suhteen paljon kehittyneempi kuin muut kylät matkamme varrella, mutta on se toisaalta myös kivaa, että on varaa mistä valita. Yöpymispaikkamme oli Hotel Lys, aivan rannalla ja sitä piti jotkut italialaiset ihme hipit. Reggae soi aamusta iltaan. Montezumassa on valikoimaa kahviloiden, pikku kauppojen ja ravintoloiden suhteen. Hintataso on tosin myös vähän kalliimpi. Kivana pikku lisänä on paikalliset "torikauppiaat", jotka pystyttävät myyntipöydät kylän isoimmalle kadulle. He myyvät kaiken näköisiä käsitöitä, mutta meihin suurimman vaikutuksen teki erilaisista luonnonmateriaaleista (esim.puusta, simpukoista tai kalojen suomuista) paikan päällä valmistetut korut.

Montezuman kylän lähellä on kolme vesiputousta, joissa kylpeminen on varmaan jokaisen turistin haaveissa. Alimalle putoukselle on helppo, n 20 min kävely. Mutta siitä ylöspäin saakin jo käyttää kiipeilylahjoja ja unohtaa sen takaraivossa tykyttävän järjen äänen. Keskimmäinen putous "soveltuu" hyppäämiseen, pudotus on n 10 metriä. Thomas hyppäsi Marin vastusteluista huolimatta, asiasta keskustellaan edelleen. Mutta vesiputouksilla uiskentelu oli kyllä kaiken kaikkiaan virkistävää, ja muistutti kummasti, hmm Suomen kesää ja viileitä järviä.

Matkan ehkä odotetuin etappi oli Zopilotesin surffileiri Playa Hermosalla. Talo oli ihan hullun täynnä porukkaa, parhaimmillaan meitä oli yhteensä varmaan 20. Mutta mukavia ihmisiä, leirin pitäjien kavereita Itävallasta, vieraita Englannista, Saksasta, Sveitsistä, Norjasta, Kanadasta jne. Meille on tulossa aika kiireiset viikot täällä San Josessa, kun monet leiriläiset on tulossa meitä moikkaamaan. Mutta hauskaahan se on.

Surffaaminen oli edelleen hauskaa ja edelleen vaikeaa. Meressä oltiin joka aamu noin 7-9 ja joka iltapäivä 16-18. Välissä syötiin ja chillailtiin, päivisin on niin kuuma, ettei pysty tekemään mitään. Meren vesi oli osan ajasta aika ällöä, koska joka kesä täällä tapahtuu ilmiö nimeltä "red tide". Meri jotenkin puhdistaa itseään, ja paljon kaloja ja kasveja kuolee ja vesi haisee kummalliselta. Viikon lopulla tämän takia rannalla oli myös meduusoja, ja Mari sai jalkaan kunnon tällin. Red tide kestää suunnilleen viikon, harmi vaan että se oli just tämä viikko. No ensi kerralla on sitten parempaa vettä.

Viikon päätteeksi perjantaina oli Full Moon Party Santa Teresassa. Siellä sitten porukalla nautiskeltiin juhlallisesta ilmapiiristä, kuusta, halvoista juomista, kokosta ja karseasta musiikista. Ilta päättyi myöhään, mutta Marin oli kuitenkin seuraavana aamuna päästävä surffaamaan. Ei lauta paljon liikkunut kun neiti nukkui rannalla. Kotimatkassa parasta oli ilmastoitu bussi, sellaisesta ei oltu päästy nauttimaan pitkään aikaan. Ikävä tulee varmasti kaikkia kivoja ihmisiä leirillä, mutta meidän osalta on aika varmaa että palataan vielä leirille, koska siellä on, no vaan niin siistiä. Ja leiri muuttaa kesäkuussa rannalle, joten silloin sinne pitää ainakin päästä.